Espanjalaisopissa

Markku Saukko

Joukkueemme on ollut sykyn 2009 espanjalaisopissa. Alla asiasta kirjoitettu lehtijuttu paikallislehdessä:

Ounashallin tekonurmella pojat kiertävät pujottelurataa kieli keskellä suuta. Harjoitusta ohjaa David Lozano, espanjalainen juniorivalmentaja. Hän pysäyttää pojat ja selittää kärsivällisesti englanniksi, viittilöi käsillään ja näyttää mallia. Rovaniemeläispojilla ei englanti ole vielä täysin hallussa, mutta jalkapallon kieli on globaali, viesti menee perille.

”Davidin treenit ovat hyviä, hauskoja ja kiinnostavia”, Juho Kantola puuskuttaa sännätessään seuraavaan suoritukseen.

Lozano rakentaa seuraavaa suorituspaikkaa valmiiksi.

”Lapset ovat pohjimmiltaan samanlaisia joka paikassa. Suomalaisten valmentaminen ei ole sen vaikeampaa kuin espanjalaistenkaan.”

Lozano on 22-vuotias vaihto-opiskelija Valladolidista. Hän opiskelee liikunnanohjaajaksi, ja on kolmen kuukauden mittaisella opiskelujaksolla Urheiluopistolla. Lozano on tullut mukaan Lynxin toimintaan urheiluopiston opettajan ja Lynxin valmennuksessa mukana olevan Vesa Tauriaisen houkuttelemana.

”Tämä on hyvä esimerkki urheiluopiston ja jalkapalloseurojen yhteistyöstä. Tämän suuntaista toimintaa kehitämme jatkossakin, Lynxin valmennuspäällikkö Tuomas Nikupeteri kertoo.

Lozano on valmentanut useita vuosia kotikaupunkinsa La Liga- seuran Real Valladolidin junioreita. Lozano aloitti pelaamisen jo 3-vuotiaana ja siirtyi Valladolidin juniorikouluun kahdeksan ikäisenä.

Juniorina hän hankki hienoja kokemuksia huipputasolta..

”Pelasin 14-vuotiaana Barcelonaa vastaan. Kentällä oli myös Cesc Fabregas”, Lozano muistelee uransa huippuhetkiä. Fabregas on nykyään Arsenalin kapteeni ja arvostettu aivan maailman parhaiden pelaajien joukkoon.

Ura huipulle katkesi pahoihin loukkaantumisiin, mutta vaikka tavoitteet ovatkin nyt valmennuksessa, pelaa hän edelleen Espanjan kolmannessa divisioonassa.

Espanjalainen juniorien jalkapallovalmennus on pitkään ollut erittäin arvostettua. Sen kruununa Espanja on hallitseva Euroopan mestari, ja maailman parhaiden pelaajien joukossa kirkkaina tähtinä loistavat lukuisat espanjalaispelaajat Fabregasin, Xabi Alonson ja Fernando Torresin johdolla.

Useita juniorijoukkueita Lynxissä valmentava Jyrki Paukku on ollut tyytyväinen saadessaan Lozanon kaverikseen harjoituksiin. Itsekin espanjalaisia oppeja valmennuksessaan suosiva Paukku on nyt saanut lisää käytännön tietoa omaan valmennukseensa.

”On hienoa tehdä käytännön valmennustyötä espanjalaisen koulukunnan edustajan kanssa, se antaa itsellekin oppia aina enemmän kuin oppikirjat”, Paukku sanoo.

Espanjalainen valmennus on tullut tunnetuksi pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittäjänä, joka on synnyttänyt luovia ja taitavia pallotaitureita. Vastaavasti suomalainen juniorivalmennus on leimattu kollektiiviseksi, liikaa joukkuetta korostavaksi ja yksilöt tasapäistäväksi järjestelmäksi.

Lozanon mukaan käsitys on kuitenkin kärjistetty. Espanjalaiset panostavat paljon taidon kehittämiseen, mutta eivät he harjoituksissaan pelkästään pompottele ja pelaa pienpelejä. Espanjalaisen valmennuksen kokonaisuus koostuu monista elementeistä, joissa taidon lisäksi korostuvat pelikäsitys ja taktiikka. Henkilökohtaisia taitoja hiotaan paljon nuorena, mutta koska vapaa-ajalla tapahtuva pelaaminen ja pallottelu on todella aktiivista, voidaan seuran harjoituksissa jo varhain siirtyä pelin opettamiseen.

”Davidin valmennustapa on hyvin monipuolinen. Taidon lisäksi esimerkiksi liikkuminen, koordinaatio ja syöttöharjoittelu ovat keskeisessä roolissa”, Paukku kertoo.

Suomalaisessa ja espanjalaisessa seuravalmennuksessa Lozano ei näe suuria eroja. Esimerkiksi harjoitusmäärät ovat suurin piirtein samat.

”Täällä juniorit ovat fyysisesti vahvempia kuin Espanjassa, ja peli on kovempaa. Espanjassa pelaajat ovat taitavampia, mutta ero ei synny seuran harjoituksissa.”

Mistä siis on kysymys? Espanja tuottaa sarjatulella maailman taitavimpia pelaajia, ja Suomesta tulee jari litmasia kerran kolmessakymmenessä vuodessa.

Suurin ero suomalaisen ja espanjalaisen juniorin kohdalla on omaehtoisessa harjoittelussa.

”Meillä lapset pelaavat valtavasti pihapelejä vapaa-ajallaan. Suomessa liian moni harjoittelee vain seuran treeneissä. Eihän se riitä mihinkään”, Lozano kertoo suomalaisjunioreiden suurimmasta puutteesta.

”Täällä lapset harrastavat myös muita lajeja, joka tietenkin sinänsä on hyvä asia, mutta kuitenkin pois jalkapallosta. Meillä kaikki pelaavat vain futista.”

Lozano kertoo erilaisten hauskojen leikkien olevan myös tärkeä osa espanjalaista valmennusta.

”Jalkapallon pitää olla hauskaa, monia asioita voidaan opettaa leikkien kautta.”

Myös jalkapallokulttuurissa on suuria eroja, ja ne selittävät Lozanon mielestä ainakin osittain Suomen ja Espanjan välisen tasoeron huipputasolla.

”Espanjassa jalkapallo on paljon tärkeämpi asia kuin Suomessa. Pelaajia on paljon enemmän, joten myös hyviä pelaajia löytyy helpommin. Lisäksi Suomen surkeat sääolosuhteet vaikeuttavat harrastamista”, Lozano viittaa ulos räntäsateeseen.

”Halliin ei pääse aina, joten kurja sää haittaa lasten luonnollisia pihapelejä.”

Paukku osaa arvostaa myös ”espanjalaisvahvistuksen” tuomia jalkapallon ulkopuolisia asioita.

”Davidin vierailu on ollut mitä parasta englanninopetusta ja kansainvälisyyskasvatusta meidän pojille”.